Maitoa ja hunajaa

…elämänmakua ja Israelin maa.

13.2.2013 – Hirveän vaarallinen Israel

Tamaani_1

Matka keskustasta yöbussilla lähiöön. Humaltuneita ja nappeja naamansa heittäneitä nuoria ja vähän vanhempiakin urhoja paikat pullollaan. Yöbussin täyteen ahdettu tunnelma on kuin kauhuelokuvasta. Ihmiset huutavat, riehuvat, soittavat suutaan ja haastavat koko ajan riitaa keskenään. Kotipysäkki lähiössä on puistoalueen kupeessa.

Kaksi miestä ottaa pysäkillä mittaa toisistaan. Riita alkoi jo linja-autossa. On potkuja, lyöntejä, repimistä ja huutamista. Muut komppaavat väkivaltaista parivaljakkoa viinahuuruisina ympärillä. Itse mietin, että onko minulla tarpeeksi nopeat jalat. Jos minussa ei heikkouksissani olekaan miestä juosta karkuun, niin pitäisikö tehdä budopotku. Uramawashigeri? Maegeri? (En osaa niitä). Näitä mietin ja adrenaliini virtaa suonissani, mutta rauhoitun lopulta kotiovella, kun sinne tällä kertaa rauhassa pääsin.

Toinen matka keskustasta yöbussilla lähiöön. Täysin selvinpäin oleva kolmekymppinen kaveri haluaa jutella kanssani bussipysäkillä. Kaveri hymyilee ja on ystävällisen oloinen. Bussi tulee. Jopa lapset ja vanhemmat naishenkilöt uskaltavat liikkua kaupungilla yöaikaan ja ovatkin nyt sulloutumassa yöbussiin. Koko bussimatkan ajan pysäkillä tapaamani mies ja minä vaihdamme ajatuksia elämästä. Sisään tulevat ihmiset tervehtivät bussikuskia ja taustalla on rento puheensorina.

Ennen kuin hyppään ulos bussista, paiskaan kaverin kanssa kättä, esittelemme itsemme ja toivotamme mukavia jatkoja. Kävelen itsekseni pysäkiltä kotiin. Matkalla tervehdin tuntematonta miestä, joka kävelee minua vastaan hämärällä kujalla. Olen kotiovella ja tyytyväinen, illan annista iloitseva ja rentoutunut mies.

Toinen tarina tapahtui yöaikaan matkalla Helsingin keskustasta lähiöön Itä-Helsingissä. Toisen matkan reitti oli Jerusalemin keskustasta lähiöön Motsa Illitin laaksoon. Annan lukijan itse arvioida, että kumpi matkoista tapahtui Suomessa Helsingissä ja kumpi Israelissa Jerusalemissa.

Miettimisen avuksi pieni vinkki. En missään aiemmilla matkoillani ole kokenut vastaavaa siviiliturvallisuutta kuin Israelissa. Aina tietenkin voi tapahtua onnettomuuksia ja pahoja asioita täälläkin, mutta riski niiden toteutumiselle tuntuu melko vähäiseltä. Liikennekulttuuri on ehkä tämän maan suurin riskitekijä.

Ehdotankin sinulle hyvä lukija, että jos vain joskus on mahdollista, niin suljet television iltauutisten aikaan ja lisäksi tulet käymään tässä maassa. Näin saat tietää todellisuuden tähän maahan liittyen etkä uutistalojen skandaalinhakuisia valheita.

Täällä on Golan, Gaza ja Iranin uhka sekä kriisi palestiinalaisten ja juutalaisten välillä, se on totta. Ovat ikäviä asioita molemmin puolin, mutta peruselämä täällä on hyvin rauhanomaista.

Artikkelin kuvan on tarkoitus vertauskuvallisesti ilmaista rentoa ja rauhanomaista elämää Israelissa. Kuva on otettu Tiberiaksessa Pohjois-Israelissa ja siinä on tamaani. Enemmän tietoa tamaaneista löydät täältä.

16.1.2013 – Elämää Kuolleellamerellä

Mirja soitti eilen ja sanoi, että minun on lähdettävä Kuolleellemerelle. Voi harmi! Jouduin siis keskeyttämään työnteon ja oli ihan pakko reissata paikkaan, joka on kiinnostanut minua jo lapsesta lähtien. Olen kirjoittamiseen orientoitunut heppu, mutta nyt kuvat kertokoot enemmän. Tosin en malta olla kirjoittamatta muutamia kuvatekstejä.

Kake, Mauri ja mä – kaverusten suuntana Länsiranta, 423 metrin syvyys merenpinnasta, kelluskelu 33-prosenttisessa suolaliemessä auringonpaisteessa – Kuollutmeri. Klikkaa kuvakkeita, niin kuvat aukeavat täysikokoisena uuteen ikkunaan tai välilehteen.

Kuulin Kaken sanovan reissun aikana, että jos ei ole varaa ajaa Rolssilla, niin on pakko tyytyä Mersuun. Onneksi meillä on Rolssi. Tässä todellista luksusta sekä ulkoa että sisältä.
Mercedes_1 Mercedes_2

Erämaa on todella rauhoittava, kaunis ja tyhjentävä kokemus.
Mountains

Siellä voit törmätä lintuihin…
Bird Bird_2

…tai vaikka hyvänäköisiin misuihin.
Herd Catplay

Johonkin niistä sitten lopulta iskee silmänsä.
Hey_you

Kuolleenmeren rantsua.
Shore Skewed_cliff

Nyt tiedän miltä ongenkohosta tuntuu. Onneksi ei ollut kaloja, jotka olisivat tarttuneet koukkuun.
Laying_in_sea

Lopulta on hyvä rauhoittua rauhoittumisen päälle. Rauhan tyyssijana toimi Jordanjoen lähettyvillä oleva kreikkalaiskatolinen kirkko, lähellä paikkaa, jossa Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen.
Art_collection Church

Lootin vaimo jähmettyi, mutta tämä on eri patsas.
Fossil_statue

10.1.2013 – On hanget korkeat nietokset

Snow_1ok
Israel on hämmästyttävän monimuotoinen maa. Hermonvuorilla voi harrastaa laskettelua ja Etelä-Israelissa lämpömittari pompahtaa kesäisin hyvinkin 40 helleasteeseen.

Uskonnoista ovat edustettuina juutalaisuus, islam ja kristinusko sekä etnisistä ryhmistä juutalaiset, Etiopian juutalaiset, druusit, beduiinit, arabit ja karaiimit.

Israelilaisesta saattaa aluksi saada vaikutelman koko ajan etuilevasta ja hieman ehkä tylynsuorasta henkilöstä. Hänellä on kuitenkin todennäköisesti hyvinkin aikaa keskustella kanssasi kymmenen minuuttia kadunkulmassa, hän saattaa lähteä itse opastamaan sinua perille ja tarjoaa varmasti apuaan, jos sitä pyydät.

Mitä kaikkea mahtuu edelliseen viikkoon säiden puolesta. Aurinko on paistanut kauniisti, tullut vettä kolme päivää lähes yhtä soittoa, ukkostanut öisin, tullut rakeita päiväsaikaan ja lopulta satanut oikein mukavasti lunta. Kaikki tämä äärilaitaisuus yhden viikon sisällä. Mitä seuraavaksi? Ehkä huomenna on pakkasta 35 astetta tai sitten rikotaan lämpöennätyksiä.

Lumi on innostanut israelilaisia eilisestä lähtien. Kaikki puhuvat lumesta ja nauttivat valkoisesta ihmeestä. Koulut ovat lumisilla seuduilla kiinni, kaupat ovat huonosti auki ja autolla ei ”pahimpaan” aikaan ollut mitään asiaa jyrkille teille tai moottoriteille. Koko juttu on suomalaiselle kuin yksi talven sadasta lumisesta päivästä ja ihan arkipäivää, joten hieman koko touhu ehkä hymyilyttää, mutta silti sen kyllä oikein hyvin ymmärtää.

Päivi-tätini ehdottikin minulle opastustehtäviä lumiukkojen ja -linnojen tekemisessä. 41 vuoden kokemus Suomen talvesta; ehkä sen pohjalta voisi käyntikorttiinkin laittaa titteliksi ”lumikonsultti”.

Alla pari kuvaa lumisesta Jerusalemista Motsan alueelta, jossa asun. Tarjolla olisi mukavasti viileässä pidettyjä sitruunoita ja hämmästyttävän tutunoloinen parvekenäkymä.

Citron_2ok

Balcony_view_1ok

7.1.2013 – Itsepäinen aasi

Donkey_accident
Ystävyyssuhteeni Raamattukodin takapihalla asustelevaan aasiin on siirtynyt aivan uudelle tasolle. Olemme tehneet sinunkaupat ja tiedän hänen nimensä olevan Jessy. Hevonen, joka hänellä on seuranaan on nimeltään David.

Otin mukaani herkullisia Abu Ghoshista ostettuja omenoita ja päättäväisin askelin menin tapaamaan Jessyä. Omenat hänelle kyllä maistuivat, mutta juuri mikään muu ei sitten maistunutkaan. Valjastin Jessylle riimut, ja kirjaimellisesti vedin hänet ulos aitauksesta. Ajatukseni ja oloni tointa aloittaessani oli tarjota niin kovin pysähtynyttä elämää elävälle Jessylle hieman virkistystä ja vaihtelua arjen keskelle – kävelyretkelle mars!

Jessy osoittautuikin varsin omaehtoiseksi ja sisältä ohjautuvaksi tapaukseksi. Minä talutin häntä, mutta todennäköisesti hän ajatteli taluttavansa minua. Kun piti mennä, hän pysähtyi. Kun piti pysähtyä, hän meni. Jos oli tarkoitus kääntyä, hän meni suoraan ja kuten arvata voi, suoraan mennessämme hän halusi kulkea ympyrää.

Voi sitä sanattoman viestinnän määrää, kun Jessy halusi olemuksellaan kertoa minulle, että ”Suksi sinä jätkä kuuseen”. Uskomatonta mihin asentoon aasin pää kääntyykään, kun hän ei edes halua katsoa sinuun päin, tuijottaa puskaan ja osoittaa olevansa kanssasi eri mieltä aivan kaikesta. Taustabändinä tälle kaikelle toimi taaksemme jääneessä aitauksessa erotuskaansa huutava ja hirnuva David-heppa.

Stressikäyräni ylsi varmasti Saturnukseen, mutta säilytin malttini. Aika ja toisto tekevät tehtävänsä, ajattelin. Silti aivan väkisin tulee mieleeni Raamatusta kohta, jossa Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasin selässä (Matt 21:5-7). Ei liene sattumaa, että Hän ratsasti juuri aasilla. Kyseinen kohta on varmasti vertauskuva monelle eri asialle, mutta itselleni se on lisäksi sitä, että Jeesus kulki matkaa yhdessä jonkin sellaisen kanssa, joka on hyvin omapäinen ja aina tietää omasta mielestään omat polkunsa parhaiten. Tuntuuko Jumalasta samalta, kun hän yrittää välillä tiukemmin, mutta toisinaan myös hellemmin ohjata ja opastaa meitä.

Mielenkiintoisella tavalla tapaus aasi myös muistuttaa minua Raamattukodin tehtävästä. Eri maiden raamatunkääntäjät tulevat tänne oppimaan syvällisemmin asioita ja merkityksiä, jotta heidän käännöstyönsä olisivat totuudellisempia, lähempänä alun alkaen tarkoitettua. Itsekin ajattelin aiemmin, että on vähän ”aasia” olla itsepäinen. Nyt vasta asia kunnolla konkretisoitui minulle. Jos joku on itsepäinen aasi, se todella tarkoittaa, että hän on erityisen itsepäinen. Se ei ole vain sanonta.

Tunnustan ja minut hyvin tuntevat varmasti ehkä sen jo tietävätkin, minä olen itsepäinen aasi. Ehkä siinä on myös syy, miksi koen yhteyttä Jessyyn (nauran itselleni).

Tähän loppuun vielä leppoisa aasiaiheinen videopätkä

31.12.2012 – Tevet-kuu ja kukkiva kuperkeikka

Vuoden viimeinen päivä on käsillä – kenellä on kenellä ei. Juutalaisen kalenterin mukaan tänään on tevet-kuun 18. päivä ja vuosi on 5773. Tässä riittääkin miettimistä, kun muutenkin tottumattomalle eri rytmissä eläminen tuntui aluksi hieman erikoiselta. Katselin töitä tehdessäni mökin ikkunasta kaukana näkyvää neljän ruuhkaa ja ihmisten palaamista töistä kotiin. Silloin oli sunnuntai.

Suomessa luonto kukkii ja kaikki on vihreää kesäisin. Israelissa sateisempana aikana eli talvella luonto vihertää ja kuuma kesä taas polttaa kaiken kuivaksi. Vastakohdissa löytyy, ja voin kerrankin sanoa ihastelleeni ulkona kadulla myynnissä olleita kukkakaupan antimia joulukuun lopussa.

kukkapuoti

Kukkakauppa

Muutin muutama päivä sitten Jad Hashmonansta Motza Illitiin (מוצא עילית) lähelle kuuluisaa Emmauksen tietä (Luuk. 24:13). Asunto muistuttaa sisätiloiltaan perinteistä suomalaista viihtyisää mökkiä. Olen laittanut kerran saunan lämpimäksi, tulet alakerran UPO-merkkiseen uuniin ja laitan aamuksi keittimeen valmiiksi Juhla Mokkaa. Ei ole koti-ikävä ei 😉

Totta puhuen ei ole kovin ikävä pakkaseen ja pimeään, mutta läheisiä ihmisiä kaipaan. Minulle kävisi hyvin sellainen elämä, että osittain eläisin Israelissa ja osittain Suomessa. Suomen kesä on aivan lyömätön, mutta niin on täällä oleminenkin. Oi, oppi ottakaatte joutsenista! Ne lähtee syksyin, palaa keväisin (Eino Leino 1902, Lapin kesä, Kangastuksia-kokoelma).

Kuka ikinä tietää mihin elämän polut johtavat… Mökki on piilossa palmun ja oliivipuiden takana.

mokki

25.12.2012 – Sekaisin sanoista

Suomen sielu,
sampo suitsija sukkelien sanojen.
Ma kielin mieleni kotihin kiedon,
saan lahjaksi isieni tiedon.
Sydämeni, sanova sieluni aapinen,
sen jos rikon,
on ajatus tuuli, kelvoton ja kapinen.

Kirjoitin runon kerran, kun koin erityisesti ihastusta suomen kieltä kohtaan. Käytin sitä sähköpostikirjeenvaihdossa erään lehden päätoimittajan kanssa, kun keskustelimme lehden artikkelien kieliongelmista. Nyt oli hyvä tilaisuus käyttää sitä uudelleen.

Sanat, tekstit, kirjoitukset ja kieli sekä näiden nyanssit, vaikutelmat, olot, mielikuvat, taustatodellisuudet, tarkoitukset ja merkitykset – kirjoittaminen on kuvaamista. Piirtäminen ja kirjoittaminen ovat kuin kaksoissisaret. Onko niiden välillä juuri eroavaisuutta. Sanojen jono on eräänlainen viiva, jolla piirretään kuva mielen maailmaan. Piirretty viiva tekee saman, mutta kieli on vain hieman toinen.

Jos sanat ovat väärässä järjestyksessä tai ne on kirjoitettu väärin, ne eivät enää ole liitettävissä mielen tai ajatusten pirtaan. Se on aivan sama, jos kuvataiteilijan pensseli lipsahtaa Mona Lisan nenän kohdalla ja Moona saakin pinokkiomaisen nenän. Hauskaahan se olisi, mutta konteksti muuttuu heti näköisestä taiteesta pilakuvan puolelle.

Olin lapsena lauantaitöissä kirjastossa. Ensimmäinen ammattini on käsikirjansitoja. Luen nykyään paljon kirjoja. Kielen rakenne ja sen systemaattinen toiminnallisuus sekä fonologia, fonetiikka, morfologia, syntaksi, semantiikka ja etymologiset tutkimusmatkat saavat mieleni värisemään aina vain uudestaan ja uudestaan.

Vietän Raamattukodilla suurimman osan työajastani alakerran kirjastossa kirjoitellen tai muiden kirjoittamistyön mahdollistamisesta haaveillen. Tätä kirjoittaessani pidin taukoa Raamattukodin uuden blogijärjestelmän etsimisestä. Blogijärjestelmää käytetään kirjoittamiseen ja tiedottamiseen eli merkityksien sanoilla siirtämiseen.

Tämä paikka henkii totuuden etsimistä sanojen kautta. Sanat, joiden merkityksiä ja viestejä täällä tutkitaan, tulevat tuhansien vuosien takaa. Näillä sanoilla on merkitys edelleen. Idea onkin juuri saada ongittua esiin merkitykset ja siirtää ne uusina sanoina uuteen kieleen uusille lukijoille.

Taidan olla nyt oikeassa paikassa ja olen siitä hyvin onnellinen.

Books_w400

24.12.2012 – Juuri nyt: 20 kilometriä Jeesuksen syntymäkaupunkiin!

Moadin_Lesimkha_Chena_tova

Rapsuttelin paperia mustekynällä. Syntyi viivoja, palloja, kiemuroita ja kuvioita. Vaikka perinteisesti ajatellen ei ikinä uskoisi, niin kuva yrittää olla joulukortti. Hepreankielinen teksti on Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun jakeesta 26 kohta, jossa sanotaan: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemmme…”

Raamattukodin Mirja näytti minulle kyseisen kohdan. En ole ikinä tullut sitä ajatelleeksi aivan loppuun asti. Imperatiivin monikon ensimmäinen persoona ”tehkäämme”. Monikko, hyvin mielenkiintoista! Ketkä tekevät ja kenestä? Tämä jää tässä kohtaa pohdinnaksi, johon pitää varmasti palata tuonnempana. Mirjalla on ollut aiemminkin aivonystyrät haastavia ajatuksia. Kiitos!

Joulukortti pyrkii kuvaamaan yhtälailla ihmisen vuoroa luomisessa kuin Jeesuksen lihaksi tulemista ensimmäisenä jouluna. Samoin kuvassa on ajatus ihmisen vaelluksesta, elämisestä, kuolemasta ja vapauteen pääsemisestä kuin Jeesuksen syntymästä, ihmisenä olemisesta, ristintyöstä ja tuonelan kautta Taivaaseen nousemisesta.

Olisiko joulukortin pitänyt olla vähän kepeämpää sorttia? Kaiken lisäksi kuva on otettu kameralla, joten valot ja kontrastit ovat täysin Nakhodkassa. Tällä kuitenkin mennään ja haluan kuvalla toivottaa sinulle hyvää joulua – Jeesuksen syntymäpäivää.

Betlehemissäkin tuli piipahdettua, mutta palataan myös siihen toisella kertaa. Sen verran sunnuntaista, että käännöstyö, jonka parissa puuhastelin tuli vihdoinkin valmiiksi. Kiinnostuneet voivat katsoa videon täältä.

19.12.2012 – Hattutemppu

Mukavan ja vaihtelevan päivän päätteeksi ajattelin tutustua tarkemmin paikalliseen elämään. Jalkauduin läheiseen Kiryat Ye’arimin (קִרְיַת יְעָרִים) kylään. Aikomukseni oli käydä ruokakaupassa.

Kauppa kyllä löytyi helposti, mutta muuten oloni ei tuntunut kovin luontevalta. Yleensä uin kuin kala vedessä, mutta nyt sätkin kuivalla maalla.

Olin koko lähitienoon ainut ihminen, joka ei käyttänyt mustaa lierihattua, mustia housuja, pitkää mustaa takkia ja valkoista kauluspaitaa eikä kasvattanut partaa. Ensimmäistäkään ikävää katsetta en saanut silti osakseni, mutta katseita tosiaankin.

Kaupassa palvelu oli erinomaisen ystävällistä ja kohteliasta. Surffasin joukon keskellä cowboy-vöineni ja farkkuineni etsien sielustani rennon itsevarmaa paikkaa, johon nojata. Kaipasin stetsonia päähäni asuni täydennykseksi. Ehkä se olisi kuitenkin tulkittu vinoiluksi, joka ei kyllä olisi ollut tarkoitukseni, sillä tähänastinen kokemukseni haredijuutalaisista on ainoastaan positiivinen.

Kylässä asuu lähes pelkästään haredijuutalaisuutta (חֲרֵדִי) harjoittavia ortodoksijuutalaisia. Se on kyseisen juutalaisuuden vanhoillisin mahdollinen muoto (http://fi.wikipedia.org/wiki/Haredi).

Ostin jogurttia, salamia ja suklaalevyn sekä mietin …pitäisikö perustaa hattukauppa.

haredi

Kuva: http://americanvisionnews.com

17.12.2012 – Terve kaveri!

Suomeksi: kaveri
Jiddišiksi: haver (כאַווער)
Hepreaksi: khaver (חבר)

Samamerkityksinen ja suunnilleen samaan tapaan ääntyvä sana löytyy foinikiasta, muinaisesta aramean sukuisesta syyrian kielestä sekä tietenkin arabiasta ja luonnollisesti, kuten kaikki arvaamme myös akkadin kielestä.

Akkadin kieltä puhuttiin vielä noin kolmetuhatta vuotta sitten ja varhaisimmat akkadinkieliset tekstit ovat ajalta noin 2500 vuotta ennen Kristusta.

Jos äkkiseltään arvioidaan, niin sanoessasi ”Terve kaveri!” kerrot samalla hiljaisia terveisiä noin neljän tuhannen vuoden takaa Lähi-idästä. Mitään tarkkaa dokumentointia ei etymologisten sanakirjojen lisäksi ole tiedossani siitä, että mitä reittiä jiddišiä puhuvat juutalaiset kaveri-sanan suomen kieleen saattoivat. Voinemme arvailla, että kaupankäynnin yhteydessä, mutta todellakin vain arvailla.

Kaveri-sanan etymologia tuli puheeksi Mirja Ronningin (Mirja on toinen Raamattukodin perustajista) kanssa. Olin löytänyt sanan liitännän jiddišiin jo aiemmin ja epäilin sen luonnollisesti johtuvan lopulta hepreaan. Varmistelin asiaa Mirjalta ja kyselin, että mistä sana mahtaisi taas tulla hepreaan. Mirjan loistava selvitystyö veikin polut ja mutkat paljon pidemmälle kuin osasin ikinä odottaa – Kiitos Mirja!

Tässä hieman todistusaineistoa:
http://www.scribd.com/doc/3103619/finnish (Selaa kohtaan ”kaveri”)

Ote heprean kielen etymologisesta sanakirjasta:
J_Khaver

16.12.2012 – eläimellistä meininkiä

Tulopäivän ilta oli kaunis. Lentokentällä minua oli vastassa kolme Raamattukodin työntekijää. Sapatti oli lopuillaan ja tunnelma Tel Avivissa mukavan rento.

Aivan aluksi lähdimme leppoisalle kävelylle Tel Avivin rantakahviloiden tuntumaan. Lämmintä oli hieman alle 20 astetta. Etelässä näkyi kuuluisa Yafossa (יפו, Jaffa) sijaitseva al-Bahr-moskeijan torni. Pohjoisessa näkyi Israelin oma ”Piilaakso”, jossa on kehitetty muun muassa Windows XP.

Jerusalemiin tultuamme Raamattukodin työntekijät olivat vastassa herkkupatojen äärellä. Sain tuntea itseni oikein tervetulleeksi. Kun hanhiateria oli nautittu sekä vatsa ja mieli täynnä tyytyväisyyttä oli aika siirtyä majoitukseen.

Sain helposti unenpäästä kiinni ja nukuin pitkään, mutta aamuyöstä heräsin kovaan ääneen. Kuulemani ääni oli tällainen:
http://www.youtube.com/watch?v=SbWWNrbEano – Aasi tietenkin! Aasi taisin olla vähän itsekin, kun en heti tajunnut.

Tulimme majoitukseen illalla, kun oli jo pimeää. Aamulla herättyäni katselin kuistin lasioven läpi ja näin kymmenen metrin päässä talosta sijaitsevan aitauksen, jossa asusteli sekä aasi että valkoinen hevonen. En vielä tiedä aasin nimeä, mutta annan sille nimeksi Aasi, koska se näyttää todella aasilta ja koen hänen kanssaan veljellistä yhteyttä (tässä kohtaa kuuluu nauraa).

Päivä jatkui Jerusalemissa kuljeskellessa, eloisia ihmisiä katsellen, Košer-ruokaa syöden ja paikallisia kissoja kuvaillen. Tärkeimmät nähtävyydet sekä juutalaisuudelle ja kristinuskolle merkittävät paikat käyn katsomassa hieman myöhemmin.

Mr. Aasi:
J_Aasi
Jerusalemilainen kissaperhe:
J_Misuja

15.12.2012 – Mitä ja miksi?

Tämän blogi kertoo hieman pilke silmäkulmassa erään helsinkiläisen Mikan matkasta Israeliin. Matka alkoi 15. joulukuuta 2012 ja sen on määrä päättyä 16.1.2013

Tänä aikana on tarkoitus auttaa Jerusalemissa sijaitsevaa Raamattukotia (Home for Bible Translators & Scholars) erilaisissa jokapäiväisissä ja pitkäkestoisemmissakin asioissa.

Raamattukoti sijaitsee kahdessa eri paikassa. Toinen toimipiste on Jerusalemin liepeillä Mevaseretissä (מבשרת) ja toinen löytyy Jad Hashmona -nimisen (יד השמונה‎) moshavin sydämestä. Jälkimmäinen on komea Suomesta asti Jerusalemiin toimitettu hirsihuvila.

Tässä kiinnostuneille lisätietoa Raamattukodista:
http://www.youtube.com/watch?v=fI-2z7LvfrM

Jäit ehkä miettimään miksi tämän blogin nimi on Maitoa ja hunajaa. Jumala lupasi israelilaisille pitkän Egyptissä koetun orjuuden jälkeen maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Itsekin olen hyvin pitkään odottanut pääseväni tekemään panokseni tämän kansan eteen ja tutustumaan myös heprean kieleen käytännössä. Henkilökohtaisesti tämä kaikki on minulle maitoa ja hunajaa.

Raamattukodin hirsihuvila valmiina:

raamattukoti_icejKuva: ICEJ